oli nimittäin niin, että lauantaina juhlimme rakkaan mieheni ja hyvän ystävämme yhteisiä kolmikymppisiä. päivää ja juhlia oli suunniteltu vaimovoimalla (best there is) lokakuusta lähtien, ja onnistuimme pitämään kaiken yllätyksenä ihan h-hetkeen asti!
yritän saada varsinaista kuvasaldoa vielä erilliseen postaukseensa (niin, kun se oma kamera hajosi), mutta tässä poimintoja päivästä ja varsinkin siihen valmistautumisesta.
otsikko on toki vahvasti sarkastinen, mutta myönnän, että hommaa on kyllä ollut! varsinkin viimeisellä viikolla. sunnuntaina olin aivan poikki, mutta onneksi on taas töistä vajaa viikko. lepo tulee kyllä tarpeeseen. samoin viikon lopulla koittava pieni oma kevätmatkani, mutta siitä lisää tuonnempana!
yllätysjuhlavalmistelujen aikana huomasin, että eniten ahdisti toiselle päin naamaa valehteleminen. vaikka kaikki liittyi mukavaan yllätykseen, en olisi ikinä uskonut, että kärsisin asiasta niin paljon. piti keksiä alibeita, hälyttää ihmisiä niitä varmentamaan, miettiä tarkkaan missä milloinkin sanoo olevansa ja kenen kanssa. kai siinä on ihan vissi järki, että puolison kanssa pitäisi voida jakaa kaikki asiat - olisin monta kertaa kaivannut olkapäätä, kun joku suunnitelma mutkistui tai vaan stressi painoi päälle. pahinta oli, kun mies pääsiäislomalla epäili, että minulla on mielelläni jotain, mitä en hänelle kerro. keksin päästäni jotain kovista työpaineista mutta itsekseni ajattelin: you think?!!?
torstaina saunan jälkeen kihersin tukkani papiljoteille (hämäystä, jo torstaina!). kauneusuniksi ei oikein voi tuollaiset kovat koppurat päässä nukuttuja tunteja kutsua, mutta kikkurat onneksi olivat voimissaan vielä lauantainakin.
kynsiä lakatessani kaadoin ensin punaisen kynsilakan rottinkikorille, jossa säilytämme puhtaita pyyhkeitä. sen jälkeen edellistä kuvaa ottaessani pudotin kynsiöljypurkin vessan lattialle. öljy levisi kaikkialle, ja sain hinkata sitä irti kaakeleista hyvän tovin.
kiireisen "työpäivän" (agendalla mm. kartan piirtäminen juhlavieraille) jälkeen riensimme kauppaan. pääasiallisena ostoksena oli 4 kg porsaan kassleria. puhkesin avoimeen nauruun, kun lihatiskin myyjä nosti lapsen kokoisen paketin käsilleni.
ilta sujui porsasta keitellessä, ja sen jälkeen riipiessä.
lopuksi vielä koristeltiin juhlatila. viimein yhdentoista jälkeen pääsin lähtemään taksilla kotiin.
kaikki tämä tähtäsi kuitenkin siihen hetkeen, kun avasimme juhlapaikan oven silmät sidottuna paikalle talutetuille päivänsankareille. iso joukko ystäviä seisoi eteisessä ja huusi, onnitteli, nauroi ja puhalsi pilleihin. sitä hetkeä en vaihda, en mistään hinnasta.
kuten mieheni omia synttäreitäni järjestäessään totesi: kun järjestää juhlia sille maailman tärkeimmälle ihmiselle, on ihan valmis näkemään vaivaa homman eteen. nyt tiedän, että kannatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti