sitten jotkut päivät on niinkuin tänään, ettei lakkaa hymyilyttämästä.
tauti on vihdoin takanapäin! kauan se kestikin.
olen virallisesti korkannut kesäkengistön. (jos on puvusto, niin eikö silloin myös kengistö...?)
äidin vanha villaponcho herätti kanssakulkijoissa hymyjä.
kotiin tullessa eteisen matolla odotti kaksi hääkutsua.
hypytyttää! ei mulla muuta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti