joskus kun on haipakkaa, sitä toivoisi tulevansa kipeäksi vain jotta saisi levätä.
sitten kun sairastuu, muistaa taas miksi se ei ole niin hohdokasta hommaa...
näissä merkeissä on vietetty alkuviikkoa. ensin sairastui mies, sitten minä. vatsatauti ja lähes 39 astetta kuumetta, ei herkkua.
mutta tuleepahan levättyä. pakostakin.
onneksi voin ihailla ikkunalaudalla kukoistavia papukaijatulppaaneja...
ja onneksi mulla on maailman paras sairaanhoitaja. sekin on vielä toipilaana, mutta vähän paremmassa kunnossa kuin minä. taktista!
kun lataan makkarissa vällyjen alla, olkkarista kuuluu onnellista räiskintää.
kun on asiaa, huhuilen hennolla äänellä.
sain jaloillakävelykyydin telkkarin ääreen katsomaan suurinta pudottajaa.
sain myös pappagallon vadelmasorbettia. jos ei sen voimalla parane, ei millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti