rakastan sitä, kun käy vieraita. vaikka sitä siivoaa ja laittaakin kotia ensisijassa itselleen, on siinä jotain miltein taianomaista, kun koti valmistautuu vieraiden tuloon.
lapsuudesta muistan lämmöllä niitä iltoja, kun vanhempiemme ystävät tulivat kylään. saimme istua pöydässä aikuisten kanssa, ja kun nukkumaanmenoaika lähestyi, toimme veljeni kanssa peitot olohuoneen sohvalle. saimme nukahtaa siihen. tuttujen ihmisten onnelliseen nauruun oli niin turvallista nukahtaa.
olenkin aina ajatellut, että oma koti on sellainen, johon ystävät ovat aina tervetulleita. meille oli viime viikonloppuna tulossa ihania vieraita, mutta jouduimme valitettavasti perumaan homman viime metreillä kun ei kuntoni antanut vielä myöten. mutta toivottavasti saamme heidät pian meille!
tykkään myös testailla erilaisia kattauksia vähän kuin varastoon.
aterimet ovat hackmanin matta -citterionit, lasit ultima thulet, muumimukit arabian.
ruudulliset lautasliinat toimme häämatkaltamme karibialta.
olen vanhana maailman onnellisin, jos voin sanoa, että elämässäni on ollut paljon pitkiä aamiaisia, rakkaiden naurua, voita tihkuvia croissantteja ja kuohuviiniä. kuohuviiniä!
ja kaiken yllä pioni kukkii uhkeana.
tulkaa meille kylään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti