kiirettä ja pimeyttä

hetkellinen blogihiljaisuuteni ei suinkaan ole johtunut kyllästymisestä, ei toki. olen vain juossut pää kolmantena (tai viidentenä) jalkana paikasta toiseen, ja kun illalla olen palannut kotiin, ei toivoakaan siitä että jaksaisi avata tietokonetta. varsinkin kun yritän rauhoittaa iltoja niin, etten enää istuisi ennen nukkumaanmenoa telkkarin tai tietokoneen välkkyvien ruutujen edessä.

eilen pääsin ensimmäisten joukossa suomessa (en blogin kautta, vaan työn) tutustumaan elämyslahjojen ja cantina westin yhteistyössä luomaan konseptiin illallinen pimeässä. kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö?

elämyslahjat oli mulle ainakin uusi tuttavuus, mutta varsin kiinnostava sellainen. idea on, että (turhan) tavaran sijasta voi tärkeällä ihmiselle antaa lahjaksi elämyksen, herkullisesta illallisesta sellaiseen kokemukseen, jota hän ei muuten ehkä tulisi kokeneeksi. montakohan kertaa olen itse läheisten synttäreiden tai muiden juhlien lähestyessä kynsiäni purren miettinyt, että mitä antaa lahjaksi...

tässäpä siis vastaus. elämyslahjojen sivuilta löytyy jos minkälaisia lahjaideoita, myös erilaisissa hintaluokissa. kallein johon minä törmäsin taisi olla lento avaruuden rajalla. jos tilillä pyörisi muutama ylimääräinen kymppitonni, saattaisin harkitakin :D sivuilta voi ostaa myös lahjakortin, jolloin lahjan saaja voi itse valita haluamansa elämyksen.

toimittajaporukalla saimme siis kokea illallisen pimeässä. meidät vietiin cantina westin kabinettitiloihin, annettiin essut ja silmälaput. kun ne oli puettu päälle, tarjoilijat veivät muutaman kerrallaan täysin pimeään kabinettiin ja ohjasivat istumaan. kun kaikki olivat sisällä, silmälaput otettiin pois. näkymä ei kuitenkaan juuri muuttunut, huoneessa oli siis täysin pimeää.

siinä sitten nautittiin viiden ruokalajin herkkuillallinen! huvittavaa kyllä, sormin syömiseksi se meni. emme myöskään tienneet etukäteen mitä menu sisälsi, joten oli todella jännittävää arvailla, että mitä sitä pistää suuhunsa.

illallisen kruunasi helsingin ja uudenmaan näkövammaisten puheenjohtajan läsnäolo. hän opasti meitä siihen, kuinka pärjää ilman näköaistia. kuulo-, haju- ja tuntoaistit herkistyivät todella nopeasti. pimeässä vierustovereihin tutustuminen ja tuntemattomien kanssa keskustelu oli huomattavasti helpompaa kuin päivänvalossa, jännittävää kyllä.

jälkikäteen saimme nähdä annokset, jotka olimme nauttineet. tosi hämmentävää! olin ajatellut ihan erilaisia värejä, kokoja, koostumuksia...

suosittelen lämpimästi tätä kokemusta!

p.s. musta on myös innostavaa, että elämyslahjat on alun perin latviasta lähtenyt kansainvälinen brändi. ei aina vaan amerikkalaista!

p.p.s. kuvissa en ole minä. ja illallisella sai olla vaatteet päällä.