suvun mailla

aikaisin perjantai-aamuna suuntasimme mökiltä mummin ja ukin kanssa kohti pohjois-savoa ja suvun maita.

kaikessa outoudessaan liikuttava kuva: ukki, 85 vuotta, ja tyttärentyttärensä mies, 30 vuotta, yhteistyössä laittavat kukkia sukuhaudalle.

olen käynyt ukin synnyinseuduilla viimeksi lapsena, ja se tuntui ajankohtaiselta nyt, kun isovanhempani ovat vielä niin hyvässä kunnossa.

vietimme ikimuistoisen päivän kiertäen tuttuja paikkoja auringon paistaessa.

isoisovanhempieni kodin pihalla

ajoimme illaksi miehen kanssa appivanhempien mökille. matkalla tunnelmat olivat katkeransuloisia. aurinko paistaa helotti, mutta en voinut välttyä ajatuksilta siitä, mikä näistä kerroista on viimeinen, jonka saan viettää minulle niin tärkeiden isovanhempieni kanssa.

ukki lapsuudenkotinsa pihalla

suvun maista intoutuneita lauloimme yhdessä maakuntalauluja koko matkan. tällaiselle surkealle herkkikselle ne vain kasasivat tunteita, ja lopulta padot aukesivat ja vollotin kyyneleet poskilla valuen, siinä nelostien ruuhkassa auton ratissa (!!).

kevennyskuva: savossa kakkupalatkin on huomattavasti isompia!

maakuntalauluista siirryttiin kotiseutulauluihin, niihin joita ala-asteen musiikkitunneilla aina laulettiin. ja sitten siihen kaikista pahimpaan, siihen, jota en pysty laulamaan ollenkaan.

lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

noistapa nopsilla käsillänsä

saunahan vihdat laittaa.

lauteilla saunan kotoisen

taas illalla kylpy maittaa.

pehmyt on lapsista aina vihta

äiti jos vihtomassa.

lämpöinen löyly on kotisaunan,

toisin on vierahassa.

jospahan säilyis äidin lapset

kylmältä maailmassa.

äiti lauloi laulua meille kun olimme pieniä, ja muistot ja mielikuvat yhdessä tulvauttavat mieleen sellaisen ryöpyn ajan kulkuun ja rakkaisiin liittyviä ajatuksia, ettei mitään jakoa. nyyhkiminen nelostiellä jatkui.

kyynelehdin vähän jopa nyt, kirjoittaessani laulun sanoja. jos tämä blogialusta olisi kirjepaperi, ette saisi selvää, kun kyyneleet olisivat tuhrineet musteella kirjoitetut sanat.

päivä oli silti suloinen ja onnellinen. oikeastaan ehkä yksi parhaista pitkään aikaan.