maailmalta kuuluu järkyttäviä uutisia. ihan kauheita. en ollenkaan tiedä, miten näihin asioihin pitäisi suhtautua.
päässä pörrää kymymyksiä. onko elämäni arvikkaampi kuin jonkun toisen? saako tällaisten suru-uutisten keskellä elää omaa elämäänsä kuten ennenkin? pitääkö pysähtyä suremaan ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannutkaan? miten päästä eteenpäin?
mulla on viisas mies, joka osasi auttaa. kuulemma vatvominen ei auta, vaikka se tuntuisi tarpeelliselta. sen sijaan voisi keskittyä hyvään, ja siihen, että pikku pala kerrallaan tämä maailma tulisi paremmaksi paikaksi meille kaikille. siihen, että suhtautuu läheisiinsä ja itseensä mielummin positiivisesti kuin negatiivisesti, ja välittää sitä viestiä eteenpäin.
kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta mitä muutakaan voi tehdä?
ehkäpä kannattaisi lopettaa vatvominen myös tämän blogin suhteen. tulin nimittäin siihen tulokseen, että jos tästä höpinöinnistäni lisäkseni yksikin saa joskus jotain iloa elämäänsä, olen tehnyt jotain oikein. aion jatkossakin kirjoittaa pienistä, hupsuista ja iloisista asioista - tosissani, mutta pilke silmäkulmassa.
pyritään hyvään, kaverit. pala kerrallaan.
ja hei! vinkkejä siitä, miten maailman tilasta kärvistelystä selviää saa jättää kommenttiboksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti