maanantai 26. toukokuuta 2014

guilty pleasure

onkohan kaikilla ihmisillä guilty pleasure -herkku? sellainen, jonka tietää olevan vähän epäterveellinen, mutta se on niin hyvää ettei siitä halua pidättäytyä.

olen luullut pitkään, että itselläni tuollainen herkku olisi suklaa. todisteet ovat kuitenkin osoittaneet, että jos syön muuten hyvin ja muistan napsia aamu- ja iltapäivällä pienen välipalan, voin elää päiväkaupalla muistamatta koko suklaan olemassaoloa.

mutta sellainen ruoka, jota oikeasti himoitsen ja jonka pariin aina palaan, se on pasta. valkoinen venhäpasta, tuo kaikkien tiedostavien ruokailijoiden paholainen.


olen lapsuuteni ja nuoruuteni aikana matkaillut italiassa niin paljon, että pasta erilaisilla maukkailla kastikkeilla on muodostunut lähes pyhäksi ruoaksi. pasta toimii niin lounaana kuin päivällisenä, niin talvipakkasella kuin kesäkuumalla, ja kaikilla mahdollisilla ilmanaloilla siinä välissä.

kokojyväpastaa en käytä, enkä liioin mitään korvikkeita. pidän mielummin pastatuokiot harvempina ja syön spagetin sellaisena kuin se on tarkoitettu syötäväksi. herkku maistuukin paljon paremmalta, kun sitä ei syö joka viikko.


mutta voi luoja. pastaa paistetun valkosipulin ja kirsikkatomaattien kanssa. pastaa vuohenjuuston ja punajuuripeston kanssa. pasta carbonara. pastaa munakoisokastikkeen kanssa. pastaa ja paistettua salottisipuleita. pastaa, tomaattikastiketta ja yrttejä.

päälle runsaasti raastettua parmesania, pecorinokin kelpaa. mutta ei mitään valmisraasteita! tässä asiassa olen vähän elitisti. asuin yhden kesän italiassa, jossa isäntäperheeni ruokapöydässä oli joka päivä parmesan-mylly ja lasipullo, jossa oli pohjalla kuivattuja chilihiutaleita, ja pullo täytetty hyvällä oliiviöljyllä. siitä sai kukin höystää itselleen sopivasti. se oli kuulkaa hyvää.


joskus, jos olen oikein oikein väsynyt, nälkäinen tai murheissani (ja varsinkin kaikkia näitä kerralla), saatan syödä keitettyä pastaa pelkästään ketsupin kanssa. mutta se on jo niin syntistä, että siitä ei sopisi edes puhua...

älkää ottako henkilökohtaisesti. en paheksu sitä, jos joku muu haluaa syödä pastansa kokojyväisenä, korvikkeena tai jättää sen kokonaan pois. kunhan annatte mun pyöräytellä pastakonettani silloin tällöin, hyvällä omatunnolla.

kuvat: 1, 2

Ei kommentteja: