kun katselen tätä kevättä taaksepäin, huomaan kaivanneeni rentoutumista enemmän kuin ehkä koskaan. ehkä siihen on ollut ihan aihettakin.
rennoissa merkeissä meni nimittäin juhannuskin.
joutsenperhe kävi esittelemässä neljä uutta perheenjäsentään.
perhe kokoontui mökille kuten niin monina vuosina aiemminkin. tällä kertaa vietimme aikaa lähinnä sisätiloissa, lämpötilan hipoessa viime joulukuun lukemia.
vanhemmat koukutettiin lippupeliin...
syötiin meidän perheen perinteisiä juhannusruokia ja saunottiin maailman parhaassa saunassa.
sampanjalla skoolataan aina, kun koko perhe on koossa.
arabian ihanat maisema-astiat
mies teki mielettömän hyvää sangriaa juhannusaaton aterialle.
katsottiin auringonlaskuja maailman rakkaimmassa paikassa.
tässä syntyy maailman herkullisin paella.
pääsin sellaisiin lapsuuden kesät -fiiliksiin, että tuntui todella oudolta lähteä kotiin mennäkseen maanantaina töihin...
...mutta nyt tunnen itseni oikeastaan aika rentoutuneeksi, ja viileästä säästä huolimatta olen kesätunnelmissa. olen päättänyt päästää mieleni jo kesälomalle, ja hellittää työ- ja muista stresseistä. palaan niihin sitten kesäloman jälkeen, toivottavasti uudella energialla ja kehittyneillä näkökulmilla.
suuntaan kohti kesälomia kevyemmin mielin ja kevyemmin jaloin ; ainakin toivon, että voin hipsiä paljain varpain niin paljon kuin mahdollista.
keskikesän yöttömällä yöllä on kyllä kumma vaikutus pohjoiseen psyykeeseen. vai mitä mieltä olette?
2 kommenttia:
Se on kyllä kumma, miten paljon sitä kaipaa, valoa. Se hurja pehmeän valon määrä kuuluu kesään. Oikeasti mulle valo on jopa lämpöä olennaisempi seikka kesällä. M täältä Filpsuilta.
Joo, se on totta! Vaikka täällä on viileetä, niin valo tekee silti ihmeitä. Ihanaa että kommentoit sieltä! Siellä ei varmaan lämmöntä ole pulaa?
Lähetä kommentti