mökin varastoista löytynyt 60-luvun musta sadetakki ja siihen sopiva lakki pitäisivät sateen ja tuulen kaukana, kun taistelisin säätä vastaan. isän nuoruudenaikaisen veneen purjepussissa kuljettaisin ruokatarvikkeita ja kirjapinoa, kun suuntaisin viikoiksi hommiin yksinäiselle majakalleni.
tuijottelisin ulapalle, laskisin aaltoja, lukisin kirjoja, kirjoittaisin kirjeitä, vilkuttelisin kalastajaveneille lakanan ja peilin avulla. illan tullen kipuaisin ylös majakan lasitorniin ja sytyttäisin öljylampun, joka ohjaisi ohikulkevia laivoja turvallisesti kotiin.
kissa saisi tulla mukaan silitettäväksi, ja lämmittämään sängyn jalkopäätä.
ja mieskin aina välillä, ettei totuus unohtuisi. urheinkin majakanvartija tarvitsee toisen seuraukseen silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti