viimeisen vuoden ajan olen ollut vähän tympiintynyt omaan peilikuvaani. en oikein ole löytänyt syytä tylsistymiselle, samat nauravat silmät ja epäsymmetrinen kasvojen rakenne sieltä peilistä katsovat niin kuin ennenkin. mutta jotain on puuttunut.
yhtenä päivänä viime viikolla sipaisin hiukset summanmutikassa päälaelle nutturalle. yksi pinni riitti kesyttämään kurittomat niskahiukset (lue: takatukan). mulla pysyy nuttura!, huusin
riemuissani.
yhtäkkiä tiesin, mikä peilikuvassa oli ollut hullusti.
aikuisiällä hiusteni pituus on vaihdellut reipaasti. alaselkään ulottuvan letin pakotin ystäväni leikkaamaan viisi vuotta sitten, kun halusin jotain uutta. sitten tukka pikku hiljaa lyheni ja lyheni. syksyllä 2011 se näytti tältä.
sitten tuli kosinta. hääsuunnittelut. kriisi. jälkeenpäin ajateltuna naurattaa, olisin varmasti voinut yhtä hyvin mennä lyhyttukkaisena naimisiin. aloitin silloin kuitenkin raivokkaan kasvatusprosessin, jonka tuloksena sain kuin sainkin ihan täydellisen hääkampauksen.
sitten tukka taas välillä kasvoi vähän, ja välillä lyheni taas skarpimmaksi. viimeisen vuoden se on salakavalasti, vailla sen kummempaa tarkoitusta laskeutunut lähemmäs hartioita.
ja nyt siitä saa nutturan. nyt se näyttää hyvältä, vaikka sille ei tekisi melkein mitään.
olen päässyt sen kuuluisan vaikean kasvatusvaiheen ohi!
ja yhtäkkiä peilissä kaikki on taas hyvin. ihan eri tavalla, mutta hyvin. kummallista, miten suuri merkitys hiuksilla voikaan olla.
silkkitoppi silkki center / farkut acne / sandaalit zara / korvakorut uhana design
ylin kuva on torstaisilta granipäiviltä. hali-lifestyleliikkkeen henkilökunnan kirppiksellä oli tarjolla löytöjä. tuo vedenvihreä ihanuus, mitä kuvassakin hipelöin, saattoi päätyä omaan kaappiini. mutta siitä lisää myöhemmin...
2 kommenttia:
Nuo kengät on Superit! <3
Reetta: No niin ne kyllä on! Tosin helteen aiheuttama jalkojen turpoaminen aiheutti vähän epämukavuuksia, mutta sekään ei ole kenkien vika :)
Kiva kun kommentoit!
Lähetä kommentti