urhoollisesti palvellut läppärimme nukahti ikuiseen uneen vuodenvaihteen tienoilla. vaikka järkytys oli suuri, olin myös helpottunut: nyt loppui kärsimys, sekä koneelta että minulta.
olen nyt sinnitellyt puolitoista kuukautta työhuoneeni pöytäkoneella ja miehen ipadilla. kypsyttelin mielessäni jo vuosia kytenyttä unelmaa, jonka toivoin nyt muuttuvan todeksi.
epäuskon, muutaman hermokohtauksen ja lopulta tiukan päätöksen jälkeen marssimme viime torstaina verkkokauppaan. on se aikuisella naisella työkone oltava.
and here she is.
olen tietenkin tässä mäkkihifistelyssä auttamattomasti jäljessä, mutta se ei menoa haittaa. unelmoin omenakuvioisesta läppäristä tosiaan jo 10 vuotta sitten, kun sain ensimmäisen oman koneeni. se palveli viisi vuotta, ensin hyvin ja sitten huonosti, reissasi ympäri maailmaa ja antoi kirjoittaa itsellään yhden opinnäytteen. sitten se luovutti.
seuraavan koneen sain edesmenneeltä isoisältäni, ja se on siksi ollut erityisen rakas. senkin palvelusaika kesti viisi vuotta. sopivasti viiden vuoden sykleissä kulkenut nämä mun konehankinnat.
mutta nyt unelmani on toteutunut. ja onhan se törkeän siistiä, kun koneen avaaminen kestää seitsemän minuutin sijasta 10 sekuntia. ja bloggaaminen on helppoa. ja kone kulkee mukana.
vähän kyllä hävettää, että meistä on tullut tällainen mäkkiperhe. just niin suomalaista, että hävettää! häh, miksei sitä saisi olla ylpeä itsestään.
maailman kauneimman tietokoneen teline on pukeutunut vilttiin. sillä on pukeutumiskriisi, koska se on parin tunnin päästä lähdössä elämänsä ekalle työmatkalle. oulu ja rovaniemi, here i come! ja mäkki seuraa tietty mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti