lumikuningatar

eilen keväisissä tunnelmissa kävelin pitkästä aikaa sisään kukkakauppaan. meidän lähikukkis on aivan ihana (jo nimeltäänkin), ja nyt siellä hyllyt notkuivat syreenejä, freesioita, ranunculuksia ja vaikka mitä ihania kevätkukkia.

yritin viime viikolla metsästää plantagenista kirsikkapuun oksia. viimeisetkin risut oli jo myyty. taitaa muillakin olla kevättä rinnassa, tai sitten blogivaikutusta...

koska mieleni kuitenkin teki risuja (?), ostin lähikukkiksesta kotiin muutaman lumimantelin oksan. aika ihania mielestäni!

(sitä paitsi tuntuu kivemmalta tukea ihanaa lähikukkakauppaa toisin kuin jotain multikansallista plantagenia. kummitätini mielestä se on världens tråkigaste trädgård, maailman tylsin puutarha, kun kaikki kukat on millilleen samaan mittaan leikattu :) itse tosin viihdyn myös plantsussa, siellä voi melkein kuvitella olevansa viidakossa...)

korkeille oksille sopivimmaksi maljakoksi valikoitui pitkän testaamisen jälkeen tuo isovanhemmiltani periytynyt keltainen lasipullo. en tiedä tarkemmin sen taustaa, mutta kaunis se on. värinsä puolesta se on ollut vähän hankala yhdisteltävä. nyt kuitenkin tuo haalea keltainen sopii kuin nakutettu herkkien valkoisten oksien kanssa.

pitkästä aikaa teki mieli ottaa kuvia kotona. valo. se tekee ihmeitä.