päivän tärkein ateria?

minut tuntevat tietävät, että olen varsin epäsäännöllinen aamupalan syöjä. teini-ikäisenä söin harvoin aamiaista lainkaan, kun tuntui ettei aamulla ruoka maistu. sittemmin olen yrittänyt useampaan kertaan tsempata itseäni aamupalaihmiseksi.

toistaiseksi joka kerta olen repsahtanut.

ei siinä, tiedän erittäin hyvin miltä tuntuu olla syömättä tuntikausia ennen lounasta. toisaalta myös sen, miten mukavaa on huomata lounasajan lähestyminen kellosta eikä jatkuvasti mouruavasta vatsasta.

koin asiassa herätyksen kuitenkin vasta kun eräs tuttavani, ravintotieteiden ammattilainen, totesi, että tärkeintä ei ole mitä aamulla syö, vaan se että syö. niinpä hylkäsin myslin, murot, voileivät ja puuron, ja rupesin selvittämään, mikä minulle oikeasti maistuu aamuisin.

olen vasta vaiheessa, voi olla että repsahdan taas, mutta jonkin aikaa on mennyt jo aika mukavasti.

munakas, avocadoa ja tomaattia, päälle oliiviöljyä ja mausteita. smoothie tai pirtelö, tässä tapauksessa  kauraa, mansikoita ja hunajaa. shotti itsepuristettua appelsiinimehua. kumma kyllä, määrä tuntuu samalta kuin iso lasi ostettua mehua.

nautittuna kukkasten seurassa.

rakastan sitä, miten auringon valo heijastuu keittiön seinästä. se kertoo keväästä, vaikka kaikki muu puhuisi sitä vastaan.