recharging...

ihmettelinkin tuossa facebookissa toissapäivänä, miten viimeisen puolen vuoden aikana olen ihan unohtanut, miltä tuntuu olla kipeänä. päiväkodissa työskentelevä sairastaa säännöllisesti, mutta kevään mulla ei tainnut olla yhtään saikkupäivää!

nyt olen ollut viikon päiväkodissa, ja heti napsahti. maanantain olin kotona, tiistaina töissä. keskiviikkoaamuna totesin, että pakko jäädä kotiin uudelleen. eilen torstaina totesin, että kannattaa varmaan hakeutua lääkäriin, kun ei vointi muutu mihinkään.

muistan nuoruudestani sen, kun kipeänä ollessani isäni puolipakotti mut lääkäriin. istuin kuumeisena autossa ja hourailin :) muttas mites nyt aikuisiällä? mies sattuu olemaan pois koko viikon, eikä auton rattiin viitsi itse sairaana istua. tällä kertaa onneksi appiukkotaksi toimi!

mun odotukset tälle viikolle oli, että saan olla ihanasti kotona aivan rauhassa tekemättä mitään tähdellistä. no, ne odotukset on ainakin toteutuneet, moninkertaisesti. tosin vähän eri tavalla kuin toivoin, reippain tekoni tällä viikolla on ollut haahuilla makkarista olkkariin kuin zombi.

tämä viikkoon siis ollut todellista latausaikaa. kun kroppa pakottaa lepäämään, niin minkäs teet. ihan terveellistä varmaan välillä vain olla tekemättä mitään, vaikka se onkin ah-niin-raivostuttavaa!

p.s. tämä on salikonin ruusujen sadas postaus. ajattelin jotain vähän juhlallisempaa, mutta menköön :) fanfaari! tykinlaukauksia! ilma sakeanaan confettia! torvisoittokunta! hyvä minä! hyvä te!