perjantai 7. kesäkuuta 2013

jungfruskär

sunnuntai vietettiin merellä. pitkästä aikaa veneiltiin oikein kunnolla!


lähdettiin mökiltä kohti ulkosaaristoa. saaristomeri oli ihan fläkä, peilityyni, en ole koskaan ennen nähnyt sitä sellaisena!


kahden tunnin ajelun jälkeen saavuttiin määränpäähämme jungfruskäriin.

"keskellä kihtiä sijaitsevaa jungfruskärin saariryhmää kehutaan yhdeksi saaristomeren kansallispuiston kirkkaimmiksi helmiksi. mereltä jungfruskär näyttää karulta, mutta sillä on hyvin runsas lajisto ja rehevä kasvillisuus. saariryhmän luontoon ja elämään saarilla ennen vanhaan voi tutustua luontopolulla.
hamnön saarella on paikallistarinoiden mukaan sijainnut kappeli ja merimieskrouvi. 1800-luvun puolivälissä saaren asuttivat torpparit, joita saariryhmällä on asunut enimmillään 43. hamnössä oli jopa kansankoulu1930-luvulla. toisen maailmansodan aikana jungfruskärille sijoitettiin tykkejä ja kasarmi saaren sotilaallisen merkityksen kasvaessa. puolustusvoimat miehittivät saarta aina vuoteen 1977 asti. vuonna 1983 saarelta loppui ympärivuotinen asutus ja vuosituhannen vaihteessa saari siirtyi metsähallituksen hallintaan."

- luontoon.fi 

kiersimme saaren luontopolun. kasvillisuus on jungfruskärillä todellakin ainutlaatuista.


kurjenpolvet kukkii valtoimenaan.


lähivalokuvauksen harjoittelua ojakellukalla!


täällä tuomi vielä kukkii.


näitä tultiin etsimään! seljakämmekkää esiintyy vain täällä.


viinitauko lintutornissa. mun look oli kuin raikas tuulahdus 90-luvulta. erityisesti tuo forssan koripoikien lippis...


vanhoja tykkejä on muutama vielä jäljellä.


tästä seuraavana gotlanti...


ennen kotiinlähtöä hypittiin laiturilta uimaan...


...näkyvyys vedessä vähän eri kun sisäsaaristossa.


paluumatkalla laivaväylällä saavutetaan rahtilaivaa ja viking gracea.


rahtilaiva jäi taakse.

täydellinen päivä! illalla uni maittoi reippaille veneilijöille.

1 kommentti:

Outi kirjoitti...

Jungfruskär, Wau. Pitkäaikainen unelmani on ollut nähdä tuo saari. Ja seljakämmeköitä vielä kukassa! Tulee etsimättä mieleen pari kirjaa, jotka Sinulla varmaan onkin. Jälkimmäinen on kasvitieteilijäkirjoittajan mukaan syntynyt aikanaan innostuksesta,jonka Mossberg-Nilssonin Pohjolan kämmekät vuodelta 1977 sai aikaan. Kaivoin sen nyt esiin täältä kesäpaikan luontokirjahyllystä, kun noista seljakämmeköistä kerroit.

Haeggström ym: Toukohärkä ja kultasiipi. Niityt ja niiden hoito. Otava 2005.

Aulikki Salmia: Pohjolan uhanlaiset orkideat. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys 2013.