torstai 4. huhtikuuta 2013

maailmanparantaja

poden kroonista tavara-ahdistusta, sen olen sanonut aiemminkin. työn alla on jatkuvasti kodin varastojen ja turhien asioiden tyhjentäminen, tavoitteena harmoninen ja avara koti. en tarkoita sillä niinkään tyhjyyttä vaan sellaista esineiden ja ihmisten tuomaa tilan tuntua ja "meidän koti"- fiilistä. viime kuukausien aikana oma energiatasoni on noussut kohisten, jopa niin paljon, että yhtäkkiä minulla on aikaa ja intoa miettiä kodin sisustusta.

varsinaisen tavara-ahdistuksen lisäksi koen myös jonkinsortin huonoa omaatuntoa uusien asioiden ostamisesta. olen tässä viime päivinä pohtinut, että annankohan itsestäni täällä blogissa kauhean kuluttaja- kuvan? että ostan jatkuvasti uusia asioita? toivottavasti en.

pyrin ostamaan mahdollisimman paljon vaatteitani (jos niitä ylipäänsä tarvitsee ostaa) kirppiksiltä ja second hand- kaupoista. oma tyylikin saa kivaa potkua siitä, että harvoin tulee samanlaisia vaatteita vastaan. varsinkin jos osaa itse vähän modailla vaatteita, voi saada aikaan todella uniikkeja luomuksia. sisustukseenkin voi tehdä vaikka mitä vanhoilla/käytetyillä jutuilla.

mutta pyhistely sikseen. en yritä väittää ettenkö silloin tällöin sortuisi ostamaan ihania asioita uutena. eikä käytettyjä vaatteitakaan ole pakko ostaa, jos ei ole tarvis... monet jutut on sellaisia, joita voi/saa/kannattaakin ostaa uutena. ja hyvänen aika, siitä saa tuntea myös iloa :) esimerkiksi me ostettiin juuri sohvatyynyt, ja voi kuinka iloiseksi se tekee, kun saa sitten sukeltaa niiden sekaan!

facebookissa on tavara päivässä pois- niminen ryhmä. sen pitäjä on päättänyt aloittaa vuoden 2014 niin, että kodissa on 365 tavaraa vähemmän kuin tämän vuoden alussa. joka päivä saa siis yksi tavara lähteä. aika hauska idea :) eräs tuttavani taas laittaa aina jotain ostaessaan yhden saman "kategorian"jutun kiertoon, esimerkiksi vyön ostaessaan hän laittaa yhden vanhan vyön kirppiskassiin.

kävin talvella katsomassa petri luukkaisen elokuvan tavarataivas. hän vei kaikki tavaransa varastoon, siis ihan kaikki, ja aloitti elämänsä uudestaan ilman mitään (alasti). joka päivä hän sai hakea yhden tavaran kotiinsa. lopputulemana hän oli sitä mieltä, että pärjäisi elämässään vain noin 200 tavaralla. hieno dokkari, kannattaa katsoa jos sen jossain voi nähdä.

mutta mitäs sitten jos on koukussa ihaniin vaatteisiin ja kenkiin ja laukkuihin ja ja ja...?

eräs haastattelemani muodin ammattilainen inspiroi minua omalla ostosfilosofiallaan. hän pitää kalliina halpoja huonolaatuisia vaatteita, jotka eivät kestä käyttöä ja ostaa mielummin harvemmin laadukkaita, kalliimpia yleensä, elämänikäisiä vaatteita. kuulostaako itsestään selvältä? helpommin sanottu kuin tehty kuitenkin, mun elämässä ainakin. mutta siihen on hyvä pyrkiä.

Ei kommentteja: