tiistai 9. huhtikuuta 2013

jeans on jeans

kokovartalofarkku. ylä- ja alaosa molemmat denimiä. muistot vie ala-asteelle ja matti nykäsen sinisiin ei minkään- mallisiin farkkuihin ja ylös asti napitettuihin farkkupaitoihin, paidanhelmat tietysti housuissa. vannoin jo varhain, että tällaista yhdistelmää en koskaan pue päälleni.

nyt niitä on alkanut taas näkyä, salakavalasti näyttäen jopa aika hyvältä. huomaan, että mielessäni olen jo valmis kokeilemaan. onhan sitä vannottu myös pillifarkkujen pukemisesta, tai pukemattomuudesta, ja hups.

tästäkin opimme taas: vannomatta paras.

oma ensikokeiluni on kuitenkin aika maltillinen. nimimerkillä mistä löytyisi täydellinen, kauhtunut farkkupaita?



farkut acne, paita h&m, liivi ja huivi 2nd hand.



kengät nilsonin clou- malliston alelöydöt, tappavat jalkani hitaasti mutta varmasti. uskon silti että joka käyttökerralla helpottaa ja kenkä mukautuu pikkuhiljaa omaan jalkaan. huomattua: mitä hitaammin kävelee, sen siedettävämpää meno on.

tänään on muutenkin ollut vähän ahdas tunnelma. acnen farkut olivat ostaessa jo hippasen tiukat, mutta jos napin kiinnisaamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, niin ei hyvä. samoin paita kiristelee ikävästi vatsan kohdalta. luulen, että täytyy katsoa omaan napaan, kirjaimellisesti. ja myöntää että pikkuinen pelastusrengas saattaa olla ilmestynyt vyötärön seutuville.

siksipä vetäisen trikoot pitkästä aikaa jalkaan ja painun pilatestunnille.

p.s. ei oikeastaan hullumpi tuo farkku-farkku- yhdistelmä! apua!

Ei kommentteja: