tuntuu siltä, kun olisin juuri pulpahtanut pinnalle sukelluksista pitkän työ- ja kiireputken jälkeen. pitkästä aikaa hengitin sisään syvään ja kiireettä, enkä muistanut juuri sillä sekunnilla sataa asiaa, jotka pitäisi hoitaa.
olen ollut niin poikki, niin pihalla. olen miettinyt ja kaivannut blogia päivittäin, mutta todennut että aivokapasiteettini ei juuri nyt riitä edes yhden sanan oikein kirjoittamiseen, puhumattakaan järkevistä lauseista.
pimeä marraskuu on kuin varkain muuttunut joulukuuksi, ja aurinko pilkottaa puiden takaa (mikä! koska viimeksi!). kyllä tämä tästä, näihin joulukuun viikkoihin sisältyy vain mukavia työtehtäviä, hidastuvaa tahtia ja, kyllä, kahden viikon joululoma.
suonette anteeksi hiljaiseloni. olen enemmän kuin innoissani, että nyt on taas aikaa kirjoittaa.
ihanaa joulukuuta kaikille! pimeydestään huolimatta tämä on oikeastaan yksi vuoden kivoimpia kuukausia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti