vielä pariisista

tajusin oikeastaan vasta matkan loppupuolella, että kolme kokonaista päivää pariisin kaltaisessa kaupungissa ei ole kovin paljon. 

60% matkaseurueestamme oli kaupungissa ensimmäistä kertaa, joten kävimme eiffeltornissa, louvressa ja muissa "pakollisissa nähtävyyksissä" (vaikka kyllä inhoan sitä ajatusta, että joku nähtävyys olisi muka pakollinen).

en tarttunut kameraan kertaakaan. näytän joka kuvassa vähän stressaantuneelta tai siltä, että olen vain siirtymässä paikasta toiseen.

oli visiitti silti ihana. nautin joka hetkestä ja pariisin tuoksusta, jonotuksestakin. onneksi oli hyvää seuraa.

mulla oli jalassa joka päivä minna parikan court bootit, jotka ostin joitakin vuosia sitten. ne herätti valtavasti huomiota, mistä myönnän kyllä nauttineeni täysin rinnoin. missä mentiinkin, joku kääntyi katsomaan mun kenkiä. 

yhdessä kaupassa myyjätär ihasteli ääneen ja olisi myynyt mulle vaikka mitä sillä verukkeella että näytän pitävän näyttävistä yksityiskohdista. you got me, mutta pysyin silti lujana.

eiffelin tornin jonossa joku oli ottanut kengistäni kuvankin! rintani suorastaan paisui ylpeydestä. ei kuitenkaan liikaa, vain sellaisella äidillisellä ylpeydellä. mun pikku kengät!

astuin niillä sitten huikopäisenä koirankakkaan. oli se silti sen arvoista.

menkää pariisiin.

p.s. ravintolasuositus: asuinpaikkamme naapurikadulla (24 rue de gramont) oli pieni italialainen ravintola caffé concerto, jonka löysimme sattumalta google mapsista. paikkaa pitää suloinen italialainen vanhempi pariskunta. ruoka oli rustiikkista, herkullista ja jotenkin ihanan aitoa. ainoa miinus siitä, että mielettömän näköinen pizzauuni ei ollut illalla käytössä..