28

tänään alkaa toiseksi viimeinen vuoteni alle kolmekymppisenä. täytän siis tänään 28.

olen viettänyt elämässäni monta sellaista syntymäpäivää, jolloin asiat eivät ole menneet niin kuin toivoisin. esimerkkinä siitä helmikuun viimeinen vuosi sitten, jolloin toiveikkaasti luulin herääväni astioiden kolinaan keittiössä ja saavani kohta iloisen yllätyksen. totuus oli kuitenkin se, että silloinen tuleva mieheni vain käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan minun lähtiessä töihin. lapsuudenkodissani totuin siihen, että synttärisankari sai aina aamiaisen vuoteeseen, joten olin ymmärrettävästi (...) raivoissani. kun illalla menimme syömään, olin hautonut pettymystäni läpi koko kammottavan työpäivän, enkä päässyt siitä enää irti. lopputulos: kaikilla oli kurjaa.

keskustelu asiasta silloin oli kuitenkin tuotanut toivottua tulosta, koska tänä aamuna heräsin käheään onnittelulauluun, sain aamiaisen sänkyyn plus mahtavan yllätyspaketin (siitä lisää tuonnempana). lopputulos: everybody happy. tänään juhlitaan vielä isommalla porukalla ja huomenna kämppämme tupareita, joten juhlaa riittää.

koska yksi tämän blogin perustavanlaatuisista teemoista on se, että yritän pyrkiä eroon yleisestä negatiivisuudesta, jäin miettimään tätä(kin) asiaa syvällisemmin.

ensimmäinen oivallus: mieheni lapsuudenkodissa synttäritraditiot ovat olleet toisenlaisia, enkä voi olettaa hänen tuntevan omiani jos niistä ei ole puhuttu. vaikka myönnän että perinteinen naisten ajattelumalli "täytyy ymmärtää sanomattakin" junnaa välillä mielessäni. paras mahdollinen ratkaisu on siis se, että luomme yhdessä omat traditiomme.

toinen oivallus: olen inspiroitunut sami sillanpään tiistaisesta kolumnista hesarissa. sopii nimittäin erinomaisesti tähän negistelyteemaan. jos päivän menee pilalle niin f*ck it, elämää se vain on. ja joka päivä löytyy kuitenkin niin monia onnellisuuden ja kiitollisuuden aiheita, vaikka kuin masentais. muutamia mainitakseni vaikkapa perhe, koti, ystävät ja työ, aika monelta löytyy nuo kaikki. oma onnellisuuteni on jos ei täysin niin ainakin suurimmilta osin omissa käsissäni.

kolmas oivallus: itselleni mokaaminen ja nolostuminen ovat aina olleet tosi kovia paikkoja. ja ovat edelleen, mutta yritän jatkuvasti suhtautua niihinkin asioihin positiivisesti ja, no, myös välinpitämättömästi. tämän vuoden tavoite: opettelen nauramaan itselleni :)

en saanut mainetta 27-vuotiaana kuolleena rock-tähtenä. ja hyvä niin. tervetuloa 28!

työpöydällä tuoksuu mimosanoksa. se on synttärilahja itselleni.

ihastuttavaa päivää ja mulle mitä mainiointa synttäriä!

-eeva

p.s. tämä blogi saakoon tulevaisuudessa tiheämpää päivittelyä. joka päivä mietin, että kirjoittaisin, mutta sitten en muka ehdi...

ihanat synttärileidit marilyn, armi, ava ja audrey, plus kuppikakut