perjantai 22. elokuuta 2014

"minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. minä omistan koko maailman."

muumikirjojen hahmoista suosikkini on aina ollut nuuskamuikkunen. samaistuin helposti seikkailunhaluiseen ja unelmoivaan pikku olentoon.

sain kerran lapsena lahjaksi nuuskamuikkus-pehmolelun. se oli kallis aarteeni, kunnes hukkasin sen italiassa villiparsanmetsästysreissulla ollessani kahdeksanvuotias.

olin pitkään surullinen, mutta tapahtuneen absurdiuden vuoksi aloin sitten epäillä, että se halusi itse lähteä. ehkä sen vaeltavaa sielua ei voinut kahlita.






kävin viimein tove janssonin näyttelyssä.

pidin erityisesti valokuvista, huikeasti kuvitetuista kirjeistä sekä eräästä pienestä pastellisesta maalauksesta, josta en kehdannut ottaa kuvaa kaiken sen väkimäärän keskellä.


on ihan mieletöntä ajatella, että suomalainen nainen, pieni ulkosaaristoon erakoitunut mummu, on luonut satumaailman, johon ihmiset ympäri maailmaa ovat rakastuneet intohimoisesti. toven tarina on vahva osoitus siitä, että elämä voi viedä ihan minne vaan, kun vaan on pikkuisen uskoa rajattomiin mahdollisuuksiin.

6 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Sä näytät tossa kuvassa ihan nuuskamuikkuselta! Kiva rohkaiseva postaus :)

k. kirjoitti...

Mä kävin siellä tänään. Ei saanut kuvata. Onneksi mä kerkesin jo salanapsaista yhden otoksen :) se on sit mun aarre..

Harmitti kyllä, että näyttelyssä ei oltu paljon selitelty juttuja. Luin ite just Toven elämänkerran ja näyttely oli tosi paljon rikkaampi, kun oikeasti tiesi kuvien taustoja..

eeva kirjoitti...

Outi: Hahah! Kiitti :)
K.: Joo mäkin jouduin turvautumaan kuvien salanapsimiseen! Olis varmaan kannattanutkin perehtyä etukäteen paremmin, mua rupesi ketuttamaan se väenpaljous ja lopulta vatsa kurnasi niin että katsottiin viimeiset salit vain hutaisten. Tekisi mieli palata, mutta nyt viimeisellä viikolla siellä vasta varmaan porukkaa onkin...

Anonyymi kirjoitti...

Nuuskamuikkunen on minun suosikkini myös. Isäni käyttää usein isoa lierihattua ja vihreätä takkia.
Tyttöjeni tarhassa on eksynyt Nuuskamuikkunen lelu. Se on siirretty meidän tavaroiden päälle joka aamu, vaikka olen usein sanonut, että ei se oikeasti ole meidän. Eivät usko. Onko se sinun? Yrittääkö se kertoa minulle jotain, pitäiskö se sieltä pelastaa ja sinulle tuoda?:)) T:Mja

eeva kirjoitti...

Hei Mja, kiva kun kommentoit! Oho, melkoinen tarina. Ehkä se yrittää kertoa, että sitä ei ole tarkoitettu lastentarhaan, vaan kulkemaan vapaana?

Anonyymi kirjoitti...

Nyt sitä Nuuskamuikkusta ei ole enää näkynyt...se löysi uuden paikan, tai ehkä se on taas huomenna takaisin. Tuntemattomat ovat Nuuskamuikkusen tiet.