#boomshakalaka

#tgif #viimeinperjantai #yksinkotona #luksusta #valkkarii ja #parsarisotto

(parsat ovat kevään ekat, samoin varhaiskaali. riesling ei...)

happy weekend!

tuhkimon herättämä tunne

istuin tänään (viimein!) leffateatterin pimeydessä katsomassa disneyn tuoretta tuhkimo-elokuvaa.

eläydyin elokuvaan tapani mukaan täysillä - jossain vaiheessa huomasin innostustani istuvani hassussa etukenossa - ja tavoitin yhtäkkiä tutun tunteen, jota en ollut kokenut pitkään aikaan.

hyvät tarinat vaikuttavat minuun syvästi. elin tätäkin mukana joka solullani, ja leffan loputtua olin varma että olin vähintäänkin ollut mukana joukkokohtauksissa. teatterista lähtiessä elokuva oli painunut tiukasti verkkokalvoille ja aivojen sopukoihin, eikä taida lähteä sieltä hetkeen... (richard maddenin sinisilmien tuijotuksella saattaa olla osuutta asiaan.)

nuorempana nähtyäni vaikuttavia leffoja tai luettuani mieleenjääviä tarinoita, saatoin olla viikkokausia tarinan ja sen henkilöiden lumoissa. pidin silloin tarinoihin leimautumisen tunnetta negatiivisena. ihailin ihmisiä, jotka ovat löytäneet oman unelmansa ja toteuttivat sitä, ja minä vain roikuin muiden tarinoissa. 

kiitos disneyn, päätin tänään kääntää tuon vahvasti kokemisen edukseni. siitä tulee uusi aseeni unemoimieni asioiden tavoitteluun.

nyt äkkiä teatteriin! pelkästään cate blanchettin huima äitipuoli tai tuhkimon ihana puku tai prinssin hymy on kannattavia syitä elokuvan näkemiseen... tai tulihan siinä jo aika monta :D

maaliskuun puolella

jaaha, olen tainnut pitää vahingossa kuukauden tauon blogin kirjoittamisesta. hupsista!

tämä kevät on heittänyt eteeni paljon uusia asioita, niin positiivia kuin negatiivisiakin. se on vaatinut paljon ajatustyötä, ja tuntuu siltä ettei maaliskuussa tainnut paljon muulle jäädäkään aikaa.

lisäksi menetin viikonlopun aikana kaksi tärkeää persoonaa elämästäni. he ovat nyt paremmilla mailla ja minä täällä. tuntuu että mielessä on nyt vähän liikaa.

niinpä kirjauduin pitkästä aikaa tänne. olen oikeastaan kaivannut aika paljon tätä varaventtiiliäni, päiväkirjaani, ajatuspuhdistamoani. pinnallista puhetta kengistä, syvempää itse elämästä ja kaikkea siltä väliltä.

onko siellä ketään?

p.s. roomassa, silloin kuukausi sitten, oli aivan ihanaa. vaikka olin tehnyt karastrofaalisen huonot kenkävalinnat ja kävelin jalkani rakoille...

30

olen ajatellut viikkokausia, että tänään täytyy sanoa jotain vakavaa. jotain tosi painavaa ja kypsää ajan kulumisen ja elämän rajallisuuden ymmärtämisestä.

silti tänään ei mielessä ole kuin tämä:

aika hyvää tämä elämä. ja paranee vaan!

friday i'm in love

terveisiä euroopan yltä! lennämme rauhallisissa tunnelmissa (aamuneljältä heräämisellä ja seitsemältä kiskaistulla kuohuviinillä saattaa olla osuutta asiaan) kohti roomaa.

let me explain.

syksyllä ikäkriisin pahimmassa vaiheessa ("olen nyt sen ikäinen kun äitini minut saadessaan ja elämä loppuu tähän") pyöriessäni toivoin, että voisin viettää synttäreitäni jossain muualla kuin kotona. mielitiettyni tarttui haasteeseen, eikä minun ole tarvinnut asiaa sen enempää ajatella.

kaksi viikkoa sitten sain kirjeen. mieheni oli kehitellyt kuvitteellisen matkatoimiston, jonka kuvitteellinen italialainen kohdeopas lähestyi ystävällisesti matkustusinfon, pakkaussuositusten ja materiaalipaketin muodossa.

kohteen lisäksi en tiedä yhtään, mitä viikonloppu tuo tullessaan. luultavasti jotain aika kivaa!

ajoittaisista epäilyistäni huolimatta olen ilmeisesti tehnyt jotain jossain vaiheessa oikein, tai sitten on vaan käynyt uskomaton tuuri husband lotteryssa.

mahtavaa viikonloppua!

jumppamuijan uudet kuteet

tunnettu tosiasiahan on se, että jos kuntosalille menee resuisissa verkkareissa ja kulahtaneissa vanhoissa paidoissa, kaikki muut sporttailijat tuijottaa paheksuvasti ja salin omistaja kehottaa harkitsemaan jotain vähemmän fiiniä paikkaa.

eikun... tämä taisikin olla se pahin painajaiseni, koska käyn salilla useimmiten resuisissa verkkareissa ja kulahtaneissa paidoissa. muusta käytöstä poistetut kuteet kelpaa hyvin urheiluun, koska...niin miksi oikeastaan?

olen tässä havainnut (ikä tuo viisautta jne.), että kivat urheiluvaatteet tuo hyvää fiilistä, ja fiilis taas on urheilussa ihan ensiarvoisen tärkeää, ainakin kaltaiselleni sohvaperunalle. ja sitä paitsi kivat sporttailuvaatteet tuo myös salilla sitä kaivattua itsevarmuutta. vaikka olisikin (olenkin) ihan pihalla salin laiteviidakossa, näpsäkät vaatteet antaa kuvan siitä että tiedän todellakin missä olen.

urheiluvaatteisiin tuhlaaminen on tuntunut mielestäni vähän turhalta. hassua kai, kun muuten tuhlaaminen tuntuu sujuvan erinomaisesti. mutta kai kohdalle piti osua tarpeeksi siisti mallisto, että viesti tulisi sisäistettyä.

 tämä kolahti. ostin napakan oloisen urheilutopin ja löysän hihattoman paidan, jotka saa vanhoihin legginseihinkin uutta eloa. jos salitreeni lähtee sujumaan, lupaan ostaa itselleni toisenkin setin.

jos törmätään salilla, olen se värikäs tyyppi joka näyttää olevan coolisti pihalla.

p.s. koska julistin itseni aiemmin jonkinlaiseksi siivouksen ylijumalattareksi, jaan teille nyt toisenkin vinkin. löysin sen musla-blogista, ja se on siivousdisco! melkein tekee mieli tarttua heti moppiin..

viime päivien tunnelmia

(on ihan normaalia olla koukuttunut minihampurilaisia muistuttaviin muovikarkkeihin.)

tämän viikon jälkeen tuuletan kyllä lujaa. ensi viikolla elämä palaa nimittäin normaaliin, kun parin kuukauden tiukka työputki muuttuu taas freelancerin arjeksi.

viikonloppuna taitaa olla muutakin tuuletettavaa. ainakin 30 syytä, kröhöm. meinasin jo laittaa suomen kuvalehden merkkipäiviä-palstalle ilmoituksen: matkoilla merkkipäivänä.

arvaatteko missä juhlin?

hassua ja värikästä

laitatin syksyllä pitkästä aikaa geelikynnet. kun omat kynnet ovat ohuet ja lohkeilevat, on superhelppoa elää geelien kanssa kun kynsistä ei käytännössä tarvitse välittää pientä kotihoitoa lukuunottamatta. 

on geeleihin tottuminen silti vienyt aikansa. kynnet kasvavat yllättäen nopeasti ja neljän viikon huoltovälein jopa niin paljon, että viimeisellä viikolla kirjoittaminen käy vaikeammaksi...

edellisellä huoltokerralla kynnet jäivät alunperin liian pitkiksi, jolloin ne alkoivat taipua ja geelikuoret irtoilla. niinpä tällä kertaa kynnet viilattiin ihan minimimittaan ja näin viikkoa geelien laiton jälkeen tilanne on edelleen erinomainen.

nämä tämänkertaiset kynnet ovat myös ehdottomat lempparini kaikista minulla olleista geelikynsistä. hassut ja värikkäät sopivat meikäläiselle, sillä sellainen taidan olla itsekin.

kepeät värit kynsissä tuovat myös kevään aina vain lähemmäksi. pääsen ensi viikolla pienelle ulkomaanmatkalle jonnekin, missä kevät jo kukoistaa. minä ja kynnet ei malteta odottaa!

parasta juuri nyt

ikkunalaudalla tuoksuvat gintsiat ja parhaimmillaan olevat veriappelsiinit.

tänäänkin raahasin kaupasta kolme kiloa (!) veriappelsiineja. kuluvat mehuksi puristettuna nopeasti, ja ovat ah-niin-makoisia ja mehukkaita. parasta tietenkin on, jos aplari on sisältä mahdollisimman tumma tai verenpunainen.

harmittaa, miten paljon tämä blogini on jäänyt muiden asioiden katveeseen viime aikoina. täydet työviikot ja kunnon kaamosväsymys eivät oikein jätä aikaa inspiraatiolle. ehkä se tästä noiden asioiden helpottaessa.

suuri osa paranevassa fiiliksessä on varmasti myös taivaalla paistavalla auringolla. eilen makasin sohvalla ja kuvittelin olevani onnellinen merilehmä, jonka selkää aurinko lämmittää sileällä rantakalliolla.

että kiitos vaan vanha kaiffari siellä valovuosien päässä. kiitos että olet palannut. älä tee enää pitkiä katoamistemppuja!

uusi löytö: ganni

uusin harrastukseni, eli tanskalaisia muotiblogeja lukiessa näppäimistölle kuolaaminen, on tutustuttanut minut moneen kiinnostavaan vaatebrändiin, joiden mallistot kelpuuttaisin omaan kaappiini enemmän kuin mielelläni.

niiden nettikauppojen selailu on lempipuuhaani. säilön välilehtiin kiinnostavia vaatekappaleita, katselen niitä ja mietin niiden yhdistelemistä omiin vaatteisiini. joskus tilaan jotain, yleensä en, mutta rikastun yhtä kaikki. (en tietenkään rahallisesti, mutta silmäni ja vaatekaappini kehittyy, ja pidän siitä.)

uusin löytöni on tanskalainen vaatemerkki ganni, jonka nettikauppaa olen viime aikoina innokkaasti selannut.

Ganni’s collections are inspired by the finest iconic women and styles of the past blended with the essence of our time. From the perfect date-night dress to slouchy-chic Sunday knits, Ganni has an instinct for designing pieces that style-obsessed women want in their wardrobes.

Ganni don’t do tricky, high-concept Scandi-style or girly-boho. The brand is different and makes gorgeous designer fashion that works.

- ganni

this one is a keeper. kevätmalliston pastellisävyt, pehmeät leikkaukset, kimonot, tuo täydellinen vihreän sävy ja sopivasti 70-lukua henkivät siluetit miellyttävät kovasti. 

olen kehittänyt "lievän" pakkomielteen noihin vihreisiin nahkahousuihin. ihan täydellisen pehmoiset ja kuitenkin skarpit keväthousuiksi. olen varma, että jos hankkisin ne, kaikki olisi kuitenkin sitä mieltä että ihan sun näköiset. 

ja hei, gannilla näyttää olevan vielä varsin ruhtinaalliset alennusmyynnit käynnissä!

seuraavaksi sitten tanskalaiset sisustusblogit. mistä aloittaa?