kun olin lapsi, isovanhempani asuivat kuopiossa. sinne pääsi harvoin, ja matka oli pitkä.
silloin tällöin pääsimme veljeni kanssa kuopioon kahdestaan lentokoneella. silloin jännitettiin, että istutaanko potkurin kohdalla (nii-in, silloin lennettiin kar-airin potkurikoneilla) ja tarjotaanko lentokoneessa jotakin (yleensä tarjottiin keksi tai suklaapatukka, kerran satumaisella tuurilla mars-jäätelö).
mummilassa syötiin aina (ja syödään edelleen) hyvin. yksi lempiruoista oli kalakukko, jota ostettiin torilta, tai sitten mummi teki sen itse.
toinen ihana herkku: isovanhempien naapurikadulla sijaitsi leipomo, josta sai lämmintä rieskaa suoraan uunista. joskus meidätkin lähetettiin hakemaan. jos leipomon ovet olivat jo kiinni, leivät odottivat pussissa ovenkahvassa, ja kaksikymppinen pistettiin vaihdoksi ovenrakoon odottamaan.
ei taitaisi onnistua enää nykyään...
joka tapauksessa. tunnen aina suurta houkutusta ostaa kalakukkoa, kun sitä kaupassa näen. ja olen sen suhteen tietysti puritanisti: muikkukukkoa sen olla pitää.
tämä eilen ostamani ei ollut kyllä partasen eikä varsinkaan mummin tekemä, mutta upposi silti kiitettävällä tahdilla.
vain voita päälle ja ahhh.
tämä eilen ostamani ei ollut kyllä partasen eikä varsinkaan mummin tekemä, mutta upposi silti kiitettävällä tahdilla.
vain voita päälle ja ahhh.
2 kommenttia:
Tuntuu ihan vanhalta kun alkaa oikein muistella, että ennen sitä ja ennen tätä. Tuli tuosta jätetään raha leipomon ovelle-jutusta mieleen. Olen ehkä joskus kertonutkin, muutama vuosi takaperin tuli täällä kotikylillä sellainen ihana ah-maailmassa-on-vielä-asiat-kohdallaan-olo, kun kävin kyläkaupassa. Olin siis jonnekin pyöräillessäni tiputtanut taskussa olleen kaksikymppisen. No, siinä sitten kassalla sen tajuan, kassillinen ruokaa mukana. Siinä sitten totean, että pitää hakea rahaa kotoa, voinko jättää tän kassin tähän odottamaan. Myyjä sanoo, että ota vaan se kassi mukaan, tuu maksamaan kun ehdit. Mitä? No, näin täällä, tämä ei ole Helsinki, ajattelin itsekseni kotiin pyöräillessä. Ja siis tämä myyjä ei ollut edes kukaan tutuista myyjistä ettei voi edes sillä perustella, että kyllähän vakiasiakkaat tiedetään. 15 minuuttia myöhemmin olin takaisin kaupalla maksamassa ostoksiani.
Milks
Ihana! Tavallaan voi ajatella että tulee vanha olo, mutta toisaalta, mieti jos ei olis mitään kokemusta siitä millaisia asiat on joskus olleet! Et on sekin rikkautta, muistaa erilaisia vaiheita :)
Lähetä kommentti