ongelmani on ollut se, että ostan salkkutyypisiä laukkuja joita en kuitenkaan käytä kun ovat hankalia. tai sitten superrentoja kasseja, jotka vetävät jo ennestään epämääräistä ryhtiäni vielä enemmän maata kohti. pikkulaukut ovat ihania, mutta elämä ei mahdu niihin.
olen pohtinut tätä asiaa pitkään ja tullut siihen tulokseen, että en löydä luis vouittonin tai mulberryn kaltaisten luxusmerkkien valikoimista itselleni sopivaa kainaloista. ja koska lähituotanto ja ekologisuus ovat lähellä sydäntäni, oikeasti vaihtoehtoisia laukkumaakareita oli vain yksi.
se ei pelkästään riitä että on ihana laukku. täytyy olla sellainen elämä, jossa sitä voi käyttää. aiemmassa työssäni lastentarhanopettajana omalla ulkonäöllä tai laittautumisella ei ole ollut niin väliä. esteettisenä ihmisenä kärsin siitä, ja muun muassa siksi otin riemumielin vastaan elämänmuutoksen. (tai siis en ottanut vastaan, itsehän sen päätöksen tein.)
eli oli korkea aika toimia laukkurintamalla.
kun astuin sisään lumin liikkeeseen, olin pökertyä (positiivisessa mielessä siis) siihen väriloistoon ja nahan tuoksuun.
en saanut silmiäni irti supermarket bagien muodostamasta sateenkaaresta. vuodatettuani myyjälle elämäntarinani onnettomana laukunomistajana, hän nosti rivistä esiin tämän kaunokaisen:
tein nopean päätöksen ja ostin laukun itselleni. nyt kelpaa elellä! liikkeestä lähtiessäni olin niin onnellinen, että eksyin kohtalokkain seurauksin naapurin kenkäkauppaan. mutta se on ihan toinen tarina.
joku saattaa ehkä ihmetellä, jaksaako sitä nyt yhdestä laukusta vouhkata. mutta se symboloi itselleni niin paljon muutakin. ja onhan se ihana! ja kestää varmaan lopun elämää.
-eeva
p.s. tuumasta toimeen siis, tämä blogi on viimein auki! vielä ehdin toteuttaa tämän unelman ennenkuin siirryn eteenpäin 27 vuoden maagisesta iästä.
kuvat täältä ja täältä
1 kommentti:
Niin sitä pitää, Eeva! Kyllä kunnollinen, persoonallinen, rakas laukku on tärkeä juttu. Ja jos otat mallia anoppisi äidistä, siellä kulkee mukana ainakin paperipyyhe, nenäliina, hakaneula, minigrip, kynä ja jokunen kumirengas. Sitten tietysti kaikki se kaikki muu, mitä jokainen nainen tarvitsee. Appesi sanoikin, että mies kulkeet täyspakkauksen kanssa armeijassa mutta nainen läpi elämänsä, ja vielä vapaaehtoisesti.
Lähetä kommentti